Vapaus

Tätäkö se on? Yksinäisyyttä, tylsyyttä. Ehkä en osaa vielä nauttia. Ensimmäinen aamu oli juuri sellainen kun kuvittelin; aamuauringon lämpöinen herätys. Mutta sitten totuus iski taas vasten kasvoja. Olen yksin. Ainoa asia jota olen aina pelännyt. Yksinäisyys. Joudunko tekemään epätoivosia valintoja hetkellisen hyvänolon tunteen saamiseksi. Olen päättänyt etten alene siihen enää. Miten löytää uusi? Sen ei pitäisi olla päällimmäinen kysymys mutta se on. En voi ajatella muuta.
Yksin taas.

Pilvilinnat

Nyt on tullut se hetki. Elänkö yksin, vai huonossa suhteessa. Tunteet myllertää, kohta itken taas. Ilman rakkautta, en tiedä jaksanko elää. Seuraavassa hetkessä luon päässäni pilvilinnoja tulevaisuudesta.
Se ihana aurinkoinen kesäaamu, herään yksiössäni ilman kiireitä. Kukaan ei käske minua. Minä käsken vain itseäni. Herään, venyttelen sängynpohjalla pitkään, kissat nukkuvat yhä vieressäni. Voiko olla ihanempaa nähdä kaunis auringonnousu, vihdoin vapaana.
Nousen ylös, rauhassa, minun pitää muistaa että olen vapaa. Ei kiirettä. Avaan ikkunan ja kostea aamunhönkä tulee sisälle. Otan mukavan asennon ikkunalaudalla ja sytytän savukkeen. Mietin, miksi olen heittänyt aikaani hukkaan.
Tämä tuntuu kaukaiselta, mutta pyrin sitä kohden. Haluan olla vapaa.